Rakas tyttäremme

Tänään 30.5.2015 vietimme viidettä syntymäpäivää, jota toivotan jälleen kerran rakkaille tyttärillemme, toiselle kotiin ja toiselle taivaankotiin.

Sinä olisit täyttänyt tänään sisaresi kanssa 25 vuotta, mutta me vietämme syntymäpäiviänne jo viidennen kerran vain sydämissämme. Onneksi saimme olla tänään kuitenkin saman pöydän äärellä yhdessä sisaresi perheen sekä rakkaiden lapsenlastemme kanssa, joita pieniä ihmeitä sinä et saanut valitettavasti eläessäsi tavata.

Tänä vuonna kirjoitin myös sisarellesi kirjeen, koska kirjoitan sinullekin tänne blogiin ja sinne taivaankotiin jokainen vuosi.

Sisarellesi päätin kirjoittaa kirjeen omin käsin, koska en saa aina asioitani hänelle puhutuksi, en aina muista mitä olen aiemmin ajatellut hänelle puhuvani, enkä aina rohkene avata keskustelua. Silloin on helpompi olla vain hiljaa, kun en tiedä onko hän sillä hetkellä minun kanssani valmis määrätyistä asioista puhumaan – tai isää kuuntelemaan. – Silloin tahdon olla vain hiljaa ja nauttia niistä pienistä hetkistä, kun sisaresi on perheineen paikalla. Ne hetket ovat itselleni äärimmäisen tärkeitä ja tahdon sillä hetkellä kerätä kaikki yhdessä vietetyt minuutit omiksi voimavaroikseni, että jaksan taas muutaman päivän olla omillani.

Kirjoitin sisarellesi muun muassa seuraavaa: - ”Siitä on nyt vähän yli 25 vuotta, kun täytin itse 25. Muistan sen ajan hyvin, mutta en muista 25-vuotissyntymäpäivääni. Synttäreitäni en muista ehkä siitä syystä, koska odotin ja jännitin sillä hetkellä kaikkein eniten sinun ja sisaresi syntymää - joka sitten reilun kuukauden kuluttua toteutui.

Kuten muistat, meidän oli tarkoitus viettää kolmistaan 21-vuotissyntymäpäiviä 2011 keväällä. Iskä kun aina sanoi olevansa ikuisesti 21-vuotias, eikä siitä koskaan vanhene – valitettavasti ne juhlat kariutuivat ja nyt isä jatkaa ikääntymistään. Mikäli kaikki olisi ennallaan, olisimme tänä vuonna juhlineet Sinun ja sisaresi kanssa kolmistaan 100-vuotissyntymäpäiviä. – Juhlateltta olisi ollut jälleen pihalla, paikalle kutsuttu suuri joukko kavereita ja sukulaisia - mutta joudumme viettämään syntymäpäiviänne tänäänkin vain hiljaa sydämissämme”.

Kerroin hänelle myös, kuinka hänen perheensä on minulle äärimmäisen rakas ja tärkeä, vaikka olen sitä jatkuvasti sisarellesi, ehkä hänen kyllästymiseensä saakka ajoittain jankuttanut. Sitä he kuitenkin ehdottomasti ovat ja siksi tahdomme hänen perhettään parhaamme mukaan äidin kanssa tukea. – Aivan samalla tavalla, kuten olemme Teitä rakkaita lapsiamme aina ennenkin tukeneet ja rakastaneet.

Kuten rakas tyttäremme muistat, aina oli kotiovi avoin, niin pienissä, kuin suuremmissakin murheissa - kerroin sen runon välityksellä myös sisarellesi:

”Pieni lapsi, pienet huolet, isompi lapsi, isommat huolet.
Vanhemman rakkaus lapseen, ei silti koskaan kuolle.
Kotiovi on aina avoin, vaikka elämä kohtelisi millä tavoin”.

Sen vuoksi me isät, äidit, papat ja mummot olemme olemassa, että voimme jakaa rakkaillemme tukea ja turvaa – vaikka emme sinua järkyttävältä kuolemalta kyenneetkään pelastamaan.

Hyvää 25-vuotissyntymäpäivää, rakas tyttäreni - sinne taivaankotiin.