Tekstien takana on tavallisen perheen, tuiki tavallinen isä, joka menetti toisen rakkaista tyttäristään vuonna 2011, hänen ollessaan vasta 20-vuotias.

Kuten nimikin kertoo, käsittelen surua miehen ja isän näkökulmasta. Miehillä on liian vähän sijaa yhteisöissä, jossa saisi äänensä kuuluviin tai miesten surua otettaisiin vakavasti. Silloin on tartuttava näppäimistöön ja ammennettava ajatuksensa oman blogin kautta näkyviin. Toivottavasti monet muutkin kohtalotoveri-isät saavat tätä kautta rohkeutta kirjoittaa menetyksensä myötä päälimmäiseksi tihkuneita ajatuksiaan.